Jaa jotain 7.3.2016

Kansainvälinen Open Education Week kannustaa avoimen opettamisen (ja oppimisen) liikehdintää. Jakamalla oppimisaineistoja saamme ideat kiertämään ja sosiaalista hyvää liikkeelle. Kun jaat yhden, henkilökohtainen panoksesi ei ole kohtuuton ja kun 100 jakaa yhden, saalista riittää kaikille.

Suomessa on tempaistu Jaa jotain -päivää avoimen opetuksen viikon kunniaksi vuodesta 2013 AVO-hankkeen aloitteesta. Vuoden 2016 Jaa jotain -päivän organisoi Otavan Opiston ja Suomen eOppimiskeskuksen Ideatarhurit-tiimi. Twitterissä tunniste #jaajotain. Facebook-ryhmä: Jaa jotain ja tiedotukseen Jaa jotain -päivän blogi. Jaetut julkaistaan Scoop.it-sivulla Jaa jotain.

jaajotain2016

E-, m- ja d-vitamiinit oppimiseen

Photo 20.2.2015 12.19.37Digi-alkuliite on näiden aikojen hitti. Oppimisen ja opettamisen eteen on liitetty milloin mitäkin, kuten: virtuaalinen-, e- eli sähköinen (electric), CSCL (Computer Supported Collaborative Learning), m- eli mobiili, 3D tai 360° (Tero Toivanen summasi 2011), cloud eli pilvi ja nykyään siis digi-alkuliitteen huumaa.

Kollegani ammatillisesta oppilaitoksesta pyysi pientä keskusteluherätettä oppimisen digitalisoitumisesta. Mahdollisuuksia ja uhkakuvia liikkuu keskusteluissa. Helposti ajaudumme mustavalkoisiin juupas-eipästelyihin. Tosiasiassa elämme hankalaa siirtymävaihetta. Teknologia on kehittynyttä, mutta kaikkia mahdollisuuksia ei osata käyttää. Teknologia on myös rajoittunutta ja silti sitä yritetään käyttää silloinkin, kun vanhat hyvät menetelmät toimisivat oppimisen kannalta paremmin.

Suunnittelu nousee tärkeään asemaan. Suunnittelun eväiksi pitää olla pedagogisen viisauden lisäksi teknologian tuntemusta. Usein heitetty teknologian vähättely ”pedagogiikka edellä” kaventaa suunnittelun maisemaa. On paljon teknologiaa, jota ei ennen ole ollut käytössä. Nyt tämä murrosaika näkyy siinä, miten sähköisiä tekstisisältöjä yritetään käyttää kuin paperille painettuja tekstejä. Jos pitkien tekstiaineistojen lukemiseen on käytössä vain tietokone, ei ole mielekästä testata oppimista lukemiseen perustuvalla kokeella.

Tietokoneen näytöltä lukeminen on ergonomisesti ala-arvoista ja fyysisesti kuormittavaa. Työskentelyn rakenne ja opitun näyttäminen tulisikin suunnitella kokonaan uudella tavalla. Toisaalta sähköinen oppikirja voi mahdollistaa kuuntelemalla lukemisen, jolloin pitkän tekstimassan lukeminen kokeeseen voi sujua hiihtoretkellä.

Kokosin digioppimisen herätteen diapaketiksi ja juttelin diat läpi videolle. En ehtinyt tähän tarpeeseen tiivistämään videota, mutta siis alun vartti on yleisiä kehyksiä ja lopun vartti kokeiluja siitä, kuinka mobiilisovellukset toimivat oppimiskavereina. (Diapaketti Google Drivessä – ajantasaisin päivitys.)

Diapaketti SlideSharessa

Diapaketin läpijuttelu YouTube-videona

Jaettu kalenteri yhteisen työnteon tukirankana

Rutiinit keventävät kognitiivista kuormaa. Tiimityöskentelyssä yhteisten rutiinien luomiseen ja muokkaamiseen kannattaa käyttää aikaa, sillä hyvin toimiva rutiini on kuin rasvaa koneistoon.

Olemme omassa tiimissämme käyttäneet jaetua kalenteria sekä jaettuja kelenterimerkintöjä koko ajan. Kun tarkemmin keskustelimme asiasta, huomasimme, että eri ihmisten henkilökohtaiset käyttöliittymät ja toimintatavat pitää sovittaa tarkemmin siihen, miten jaettu työskentely toimii.

Aluksi loimme tiimille oman kalenterin ja merkitsimme siihen yhteiset tapahtumat. Periaatteessa. Huomasimme, että osa noudatti toisaalla syntynyttä rutiinia kutsua jokainen kalenteritapahtumaan eli merkintä syntyikin henkilökohtaiseen kalenteriin tiimikalenterin sijaan. Kutsuun piti myös vastata, jotta se näkyi omassa kalenterissa. Kutsu ei välittynyt välttämättä sähköpostiin, jos tapahtuman lisääjä ei lähettänyt kutsuja. Kaikki eivät myöskään saaneet mobiililaitteellaan toimimaan useiden jaettujen kalentereiden näkymistä. Seurauksena oli se, että osalla kaikki yhteiset kalenterimerkinnät toimivat hyvin, osalla jokin jäi huomaamatta. Kun havaitsimme nämä, päätimme yhteisen käytännön.

Kalenteri on mielikuvissa henkilökohtainen työkalu. Työkäytössä henkilökohtaisuudesta on hyvä luopua osittain. Kalenteri voi nimittäin olla todella tehokas yhteisen työnteon rutiinin tukiranka. Hyvää toimintamallia on syytä viritellä ja säätää. Se, mikä toimii yhdessä kalenterijärjestelmässä, yhdessä tapauksessa ja yhdellä tiimillä, ei toimi toisaalla. Kalenterirutiinien virittelyyn kannattaa käyttää aikaa, sillä kyse on toistuvasta toiminnasta. Viikoittainen ajansäästö kertautuu ajan myötä merkittäväksi.

Millaisia hyviä kalenterikäytänteitä sinä olet oppinut?

Kuvassa muutama Ideatarhuri-tiimissä havaittu viisaus hyvän kalenterimerkinnän tekemiseen Google-kalenterissa.

Voila_Capture 2016-01-10_07-36-45_ip

Epäviralliset ideat

17579861280_d439cb2867_z

Ideatarhureiden Tuuliomiitin nyyttikestipöytä vuodelta 2013

Haaveilin aikoinaan yhdellä työpaikalla, että olisimme siirtyneet kävelykokouksiin. En muista enää, uskalsinko edes ehdottaa sellaista. Ainakin suunnittelin moneen kertaan. Ja hyvin muistan sen kehittämispäivän, kun kävelykokoustimme: unohtumatonta.

Olimme loppiaisen alla Otavan Opiston kehittämispäivillä Järvisydämessä Rantasalmella. Savolaiseen tyyliin tarjottu illallinen kesti kolmatta tuntia. Siinä ehti pöytäseurueessa ideoida jos jotain. Yksi ideasiima johti kotikeittiöön. Huokauksia siitä, mitä ruokia napero-osasto hyväksyy tai itse osaa laittaa tai ehtii laittaa.

Reseptien jakaminen on varmaan yksi vanhimpia jakamisen kulttuurin alueita (somen esihistoriaa). Ei ihme, että netti on nykyisin loputon keittokirja. Silti, kuten juttelimme, tulee kokattua ja leivottua aina vain samoilla resepteillä vuodesta toiseen. Kun hyvin testattuja ja toimivia arkisia reseptejä vaihdetaan keskenään, ilo jakautuu. Hyvä ruoka, parempi mieli. Sujuvat reseptit ovat myös arjen ja ajankäytön hallintaa. Hyvillä resepteillä on kytkös hyvinvointiin. Kunnon perusruoka, itse tehty, perusraaka-aineista – se pitää kehon ja mielen kunnossa.

Reseptien jakaminen ja keittiöjuttelukset ovat sosiaalista hyvää. Opiston omissa tapahtumissa yhdessä syöminen ja aika usein myös yhteinen ruuanlaitto ovat olleet keskeisiä sen ajan, mitä olen itse häärinyt mukana.

Ajellessani kehittämispäiville kuuntelin analyysiä siitä, miksi mummot ovat nosteessa nyky-Suomessa, miksi esimerkiksi palkataan toimistomummoja. Kvartaalitalouden ja säästö-leikkaus-kuritus-yhteiskunnan työelämä on mennyt raiteiltaan. Mummot palauttavat perusasioihin.

Epävirallinen työyhteisössä voi olla juuri se, joka vie voittoon. Se voi luoda yhteisöllistä liimaa, vahvistaa me-henkeä, meisyyttä. Se voi välittää keskinäistä hyväksyntää ja käynnistää yhteiskehittelyn generaattorin. Joskus hidas voi olla nopeaa (lukekaa hyvät ihmiset Michael Enden Momo). Joskus toissijaiselta näyttävä, epävirallinen, voi tuottaa jotain, josta seuraa runsain mitoin halpaa, hauskaa ja hyödyllistä. Vapaan sivistyön opisto toimii parhaimmillaan omien oppiensa ja arvomaailmansa mukaan. Sanoista tekoihin, ei tästä mitään heti mitattavaa hyötyä ole, mutta iloa, yhteenkuuluvuutta, jaettua vertaisoppimista – eikä sitä tiedä, mitä sitten seuraa. Vaikka myyntihitiksi nouseva keittokirja tai innovointikursseja keittiössä.

Sovimme suljetun FB-ryhmän. En siis linkitä tähän. Sisäisesti avoin. Avoimuus voi olla moniasteista. Joskus sisäisesti avoin voi olla parhainta.

Koulukeskustelua ilmassa – #koulutuskeskiviikko vauhdittajana

Sitran Uusi koulutus -foorumi päättyi kesäkuussa, mutta asiat jatkuvat. Facebook-ryhmä kokosi yli 2 400 aiheesta kiinnostunutta ja sai syyslukukaudella #koulutuskeskiviikko-tunnuksen.

Voila_Capture 2015-08-31_12-59-38_ip

Keskiviikko tarkoittaa sitä, että kerran kuussa tarjotaan tilaisuus keskustella koulutuksen ja oppimisen ajankohtaisasioista. Tilaisuuksien isännät ja kokoontumispaikat vaihtelevat. Osallistumistilaa laajennetaan myös verkkoon etähuoneen, chatin ja tallenteiden avulla. Otavan Opiston ja Suomen eOppimiskeskuksen Ideatarhurit hoitavat syyskaudella lähitilanteiden ja etäosallistumisen välistä vuorovaikutusta. Lue loppuun

I+ Ihmisen ja teknologian muuttuva suhde -huippuseminaari

iplusOtavan Opisto ja Otavan Opiston osuuskunta järjestävät yhteistyökumppaneineen ihmisen ja teknologian muuttuvaa suhdetta käsittelevän huippuseminaarin Mikkelissä 26. elokuuta.

Koneet ovat lisänneet kykyjämme ensin voimassa ja kestävyydessä, myöhemmin laskennassa ja viestinnässä. Tänään koneet auttavat tiedon hallinnassa, ajattelussa ja tekevät jo päätöksiä puolestamme. Älykäs teknologia lipuu parhaillaan kuin huomaamatta arkeemme. Mitä tämä kaikki tarkoittaa yksilö- ja yhteiskuntatasolla, minkälaisia mahdollisuuksia aukeaa ja mitä tulee huomioida? Kannattaako enää panostaa kuljetusalan koulutukseen vai hoitaako robottikuskit työn jo hyvin pian paremmin? Entä vielä vaativammat työt, onko kone pian parempi kirurgi kuin ihminen? Lue loppuun

Sujuvat kokouskäytänteet digiaikakaudella

Olen vanha järjestöjyrä. Minulla on erittäin vankka kokemus kokouksiin matkustamisesta ja kokouksissa istumisesta. Nykyiseen etätyöhöni kuuluu päivittäin lukuisia verkkokokouksia, joista ei välillä edes huomaa, että ne ovat kokouksia. En vähättele ihmisten kasvokkaisen kohtaamisen merkitystä, mutta haluaisin myös kumota harhaluulot verkkokohtaamisen huonommuudesta.

Tämän päivän työelämässä ja järjestötoiminnassa aika on niukkuustekijä. Ajan ja luonnonvarojen käyttäminen matkustamiseen pitäisi aina olla tarkkaan harkittua. Edelleen sujuvien verkkokokouskäytänteiden taitajat ovat harvassa – onneksi sentään tämän alan osaaminen ja into oppia ovat selvästi lisääntymässä.

IMG_00000016

Jaetut dokumentit ja etäyhteys vähentävät kokousmatkustamista.

Perinteisissä kokouskäytänteissä piileviä ongelmia:

  • matka-aika (yhden pitkän kokousmatkan aika riittää sujuvien verkkotyöskentelyn taitojen opetteluun)
  • vaikka paperikirjeistä on siirrytty sähköpostin liitetiedostoihin, kokousasiakirjojen suhteen työn sujuvoituminen on vähäistä
  • ihmiset istuvat liikaa
  • työskentelymalli on usein hierarkinen, koolla oleva inhimillinen potentia jää hyödyntämättä
  • toteutusta vaativat asiat etenevät hitaasti tai ne kaatuvat kilttien ahkerien ihmisten harteille

Lue loppuun