E-, m- ja d-vitamiinit oppimiseen

Photo 20.2.2015 12.19.37Digi-alkuliite on näiden aikojen hitti. Oppimisen ja opettamisen eteen on liitetty milloin mitäkin, kuten: virtuaalinen-, e- eli sähköinen (electric), CSCL (Computer Supported Collaborative Learning), m- eli mobiili, 3D tai 360° (Tero Toivanen summasi 2011), cloud eli pilvi ja nykyään siis digi-alkuliitteen huumaa.

Kollegani ammatillisesta oppilaitoksesta pyysi pientä keskusteluherätettä oppimisen digitalisoitumisesta. Mahdollisuuksia ja uhkakuvia liikkuu keskusteluissa. Helposti ajaudumme mustavalkoisiin juupas-eipästelyihin. Tosiasiassa elämme hankalaa siirtymävaihetta. Teknologia on kehittynyttä, mutta kaikkia mahdollisuuksia ei osata käyttää. Teknologia on myös rajoittunutta ja silti sitä yritetään käyttää silloinkin, kun vanhat hyvät menetelmät toimisivat oppimisen kannalta paremmin.

Suunnittelu nousee tärkeään asemaan. Suunnittelun eväiksi pitää olla pedagogisen viisauden lisäksi teknologian tuntemusta. Usein heitetty teknologian vähättely ”pedagogiikka edellä” kaventaa suunnittelun maisemaa. On paljon teknologiaa, jota ei ennen ole ollut käytössä. Nyt tämä murrosaika näkyy siinä, miten sähköisiä tekstisisältöjä yritetään käyttää kuin paperille painettuja tekstejä. Jos pitkien tekstiaineistojen lukemiseen on käytössä vain tietokone, ei ole mielekästä testata oppimista lukemiseen perustuvalla kokeella.

Tietokoneen näytöltä lukeminen on ergonomisesti ala-arvoista ja fyysisesti kuormittavaa. Työskentelyn rakenne ja opitun näyttäminen tulisikin suunnitella kokonaan uudella tavalla. Toisaalta sähköinen oppikirja voi mahdollistaa kuuntelemalla lukemisen, jolloin pitkän tekstimassan lukeminen kokeeseen voi sujua hiihtoretkellä.

Kokosin digioppimisen herätteen diapaketiksi ja juttelin diat läpi videolle. En ehtinyt tähän tarpeeseen tiivistämään videota, mutta siis alun vartti on yleisiä kehyksiä ja lopun vartti kokeiluja siitä, kuinka mobiilisovellukset toimivat oppimiskavereina. (Diapaketti Google Drivessä – ajantasaisin päivitys.)

Diapaketti SlideSharessa

Diapaketin läpijuttelu YouTube-videona

Jaettu kalenteri yhteisen työnteon tukirankana

Rutiinit keventävät kognitiivista kuormaa. Tiimityöskentelyssä yhteisten rutiinien luomiseen ja muokkaamiseen kannattaa käyttää aikaa, sillä hyvin toimiva rutiini on kuin rasvaa koneistoon.

Olemme omassa tiimissämme käyttäneet jaetua kalenteria sekä jaettuja kelenterimerkintöjä koko ajan. Kun tarkemmin keskustelimme asiasta, huomasimme, että eri ihmisten henkilökohtaiset käyttöliittymät ja toimintatavat pitää sovittaa tarkemmin siihen, miten jaettu työskentely toimii.

Aluksi loimme tiimille oman kalenterin ja merkitsimme siihen yhteiset tapahtumat. Periaatteessa. Huomasimme, että osa noudatti toisaalla syntynyttä rutiinia kutsua jokainen kalenteritapahtumaan eli merkintä syntyikin henkilökohtaiseen kalenteriin tiimikalenterin sijaan. Kutsuun piti myös vastata, jotta se näkyi omassa kalenterissa. Kutsu ei välittynyt välttämättä sähköpostiin, jos tapahtuman lisääjä ei lähettänyt kutsuja. Kaikki eivät myöskään saaneet mobiililaitteellaan toimimaan useiden jaettujen kalentereiden näkymistä. Seurauksena oli se, että osalla kaikki yhteiset kalenterimerkinnät toimivat hyvin, osalla jokin jäi huomaamatta. Kun havaitsimme nämä, päätimme yhteisen käytännön.

Kalenteri on mielikuvissa henkilökohtainen työkalu. Työkäytössä henkilökohtaisuudesta on hyvä luopua osittain. Kalenteri voi nimittäin olla todella tehokas yhteisen työnteon rutiinin tukiranka. Hyvää toimintamallia on syytä viritellä ja säätää. Se, mikä toimii yhdessä kalenterijärjestelmässä, yhdessä tapauksessa ja yhdellä tiimillä, ei toimi toisaalla. Kalenterirutiinien virittelyyn kannattaa käyttää aikaa, sillä kyse on toistuvasta toiminnasta. Viikoittainen ajansäästö kertautuu ajan myötä merkittäväksi.

Millaisia hyviä kalenterikäytänteitä sinä olet oppinut?

Kuvassa muutama Ideatarhuri-tiimissä havaittu viisaus hyvän kalenterimerkinnän tekemiseen Google-kalenterissa.

Voila_Capture 2016-01-10_07-36-45_ip