Epäviralliset ideat

17579861280_d439cb2867_z

Ideatarhureiden Tuuliomiitin nyyttikestipöytä vuodelta 2013

Haaveilin aikoinaan yhdellä työpaikalla, että olisimme siirtyneet kävelykokouksiin. En muista enää, uskalsinko edes ehdottaa sellaista. Ainakin suunnittelin moneen kertaan. Ja hyvin muistan sen kehittämispäivän, kun kävelykokoustimme: unohtumatonta.

Olimme loppiaisen alla Otavan Opiston kehittämispäivillä Järvisydämessä Rantasalmella. Savolaiseen tyyliin tarjottu illallinen kesti kolmatta tuntia. Siinä ehti pöytäseurueessa ideoida jos jotain. Yksi ideasiima johti kotikeittiöön. Huokauksia siitä, mitä ruokia napero-osasto hyväksyy tai itse osaa laittaa tai ehtii laittaa.

Reseptien jakaminen on varmaan yksi vanhimpia jakamisen kulttuurin alueita (somen esihistoriaa). Ei ihme, että netti on nykyisin loputon keittokirja. Silti, kuten juttelimme, tulee kokattua ja leivottua aina vain samoilla resepteillä vuodesta toiseen. Kun hyvin testattuja ja toimivia arkisia reseptejä vaihdetaan keskenään, ilo jakautuu. Hyvä ruoka, parempi mieli. Sujuvat reseptit ovat myös arjen ja ajankäytön hallintaa. Hyvillä resepteillä on kytkös hyvinvointiin. Kunnon perusruoka, itse tehty, perusraaka-aineista – se pitää kehon ja mielen kunnossa.

Reseptien jakaminen ja keittiöjuttelukset ovat sosiaalista hyvää. Opiston omissa tapahtumissa yhdessä syöminen ja aika usein myös yhteinen ruuanlaitto ovat olleet keskeisiä sen ajan, mitä olen itse häärinyt mukana.

Ajellessani kehittämispäiville kuuntelin analyysiä siitä, miksi mummot ovat nosteessa nyky-Suomessa, miksi esimerkiksi palkataan toimistomummoja. Kvartaalitalouden ja säästö-leikkaus-kuritus-yhteiskunnan työelämä on mennyt raiteiltaan. Mummot palauttavat perusasioihin.

Epävirallinen työyhteisössä voi olla juuri se, joka vie voittoon. Se voi luoda yhteisöllistä liimaa, vahvistaa me-henkeä, meisyyttä. Se voi välittää keskinäistä hyväksyntää ja käynnistää yhteiskehittelyn generaattorin. Joskus hidas voi olla nopeaa (lukekaa hyvät ihmiset Michael Enden Momo). Joskus toissijaiselta näyttävä, epävirallinen, voi tuottaa jotain, josta seuraa runsain mitoin halpaa, hauskaa ja hyödyllistä. Vapaan sivistyön opisto toimii parhaimmillaan omien oppiensa ja arvomaailmansa mukaan. Sanoista tekoihin, ei tästä mitään heti mitattavaa hyötyä ole, mutta iloa, yhteenkuuluvuutta, jaettua vertaisoppimista – eikä sitä tiedä, mitä sitten seuraa. Vaikka myyntihitiksi nouseva keittokirja tai innovointikursseja keittiössä.

Sovimme suljetun FB-ryhmän. En siis linkitä tähän. Sisäisesti avoin. Avoimuus voi olla moniasteista. Joskus sisäisesti avoin voi olla parhainta.

FlowDay – optimaalista työfiilistä jahtaamassa (havaintoja)

Tähän mennessä olen löytänyt FlowDay-kokeilussani muun muassa seuraavia kuvioita tai käyttäytymismalleja normaalia laajemmista työaikakirjauksistani. Ohessa aivan ensimmäisen demon luonnos.

Nämä ja muut alustavat havainnot voisi epäilemättä päätellä ilman kirjanpitoakin eivätkä ole mitään rakettitiedettä. Mutta ainakin miesten aivot tuntuvat toimivan siten, että luvut ja tilastot jotenkin hahmottavat asioita 🙂 Samalla havainnot ovat saaneet itseni aktiivisesti muuttamaan useita työkäytäntöjäni muutamassa kuukaudessa.

  • Etäneukkarien negatiivinen vaikutus hankehakemusten kirjoitteluun
  • Somea sellaisenaan ei oikein enää ehdi tai jaksa
  • Ei kannata autoilla flunssassa konferenssiin

Lue loppuun

FlowDay – optimaalista työfiilistä jahtaamassa (esittely)

Otavan Opistolla ja ideatarhureilla on ollut pitkään joukko kokeiluja, joita yhdistää hyvin avarakatseisesti työntekijän sekä tiimin työhyvinvointi. Yksinkertaisimmillaan Opistolla ei ole varsinaista työaikaa. Viikon keskimäärin 36,25 tuntia saa tehdä aamuisin ennen kuin muut tulevat työvälineiden ääreen, iltamyöhään tai vartin pätkissä. Tiimeillä on myös kokeiluja, joissa työntekijä saa tehdä kerran viikossa tai kuukaudessa mitä huvittaa ikään kuin vapaa-ajalla – malli jolla esimerkiksi Google on kehittänyt monia menestystuotteitaan.

Hieman monitahoisemmissa kokeiluissa testaamme itsellämme esimerkiksi tiimin taitopalettia ja OECD:n määrittelemiä tulevaisuuden ydinkompetensseja (PDF). Miten tiimi voisi toimia kuten yksittäinen pelaaja vaikkapa roolipelissä: kootaan joukko pelaajahahmoja, joilla on erityisominaisuuksia ja toisaalta täydentävät toisiaan. Opistolla OECD-kompetensseja on tutkinut erityisesti Jukka Tikkanen.

Fyysinen itsensämittaaminen (quantified self) on yleistynyt Suomessakin muutamassa vuodessa. Seuraava vaihe on uskoakseni henkinen itsensämittaaminen sekä erilaiset henkistä kuntoa mittaavat mobiilisovellukset. Lue loppuun