Ideatarhuri-tiimi sulautui Suunta-tiimiin

voila_capture-2017-01-10_12-51-47_ipAjat muuttuvat. Otavan Opistolla kaksi tiimiä, Ideatarhurit ja Suunta, sulautuivat yhteen. Ja kuten kuntaliitoksissa, myös tiimien laittaessa hynttyyt yhteen, kilvet ja vaakunat vaihtuvat. Ideatarhurointi toimenkuvana säilyy, mutta tiimin viirissä lukee nyt Suunta.

Suuntalaiset toimivat aktiivisesti kansallisessa koulun kehittämistyössä, luotsaavat Opetushallituksen rahoittamia pedagogisia täydennyskoulutushankkeita, kehittävät pelipedagogiikkaa ja kompetenssiarviointia ja ovat mukana oppimisen tulevaisuuden tutkimustyössä.

Löydät entiset ideatarhurit jatkossa osoitteesta https://www.edusuunta.fi/.

 

Epäviralliset ideat

17579861280_d439cb2867_z

Ideatarhureiden Tuuliomiitin nyyttikestipöytä vuodelta 2013

Haaveilin aikoinaan yhdellä työpaikalla, että olisimme siirtyneet kävelykokouksiin. En muista enää, uskalsinko edes ehdottaa sellaista. Ainakin suunnittelin moneen kertaan. Ja hyvin muistan sen kehittämispäivän, kun kävelykokoustimme: unohtumatonta.

Olimme loppiaisen alla Otavan Opiston kehittämispäivillä Järvisydämessä Rantasalmella. Savolaiseen tyyliin tarjottu illallinen kesti kolmatta tuntia. Siinä ehti pöytäseurueessa ideoida jos jotain. Yksi ideasiima johti kotikeittiöön. Huokauksia siitä, mitä ruokia napero-osasto hyväksyy tai itse osaa laittaa tai ehtii laittaa.

Reseptien jakaminen on varmaan yksi vanhimpia jakamisen kulttuurin alueita (somen esihistoriaa). Ei ihme, että netti on nykyisin loputon keittokirja. Silti, kuten juttelimme, tulee kokattua ja leivottua aina vain samoilla resepteillä vuodesta toiseen. Kun hyvin testattuja ja toimivia arkisia reseptejä vaihdetaan keskenään, ilo jakautuu. Hyvä ruoka, parempi mieli. Sujuvat reseptit ovat myös arjen ja ajankäytön hallintaa. Hyvillä resepteillä on kytkös hyvinvointiin. Kunnon perusruoka, itse tehty, perusraaka-aineista – se pitää kehon ja mielen kunnossa.

Reseptien jakaminen ja keittiöjuttelukset ovat sosiaalista hyvää. Opiston omissa tapahtumissa yhdessä syöminen ja aika usein myös yhteinen ruuanlaitto ovat olleet keskeisiä sen ajan, mitä olen itse häärinyt mukana.

Ajellessani kehittämispäiville kuuntelin analyysiä siitä, miksi mummot ovat nosteessa nyky-Suomessa, miksi esimerkiksi palkataan toimistomummoja. Kvartaalitalouden ja säästö-leikkaus-kuritus-yhteiskunnan työelämä on mennyt raiteiltaan. Mummot palauttavat perusasioihin.

Epävirallinen työyhteisössä voi olla juuri se, joka vie voittoon. Se voi luoda yhteisöllistä liimaa, vahvistaa me-henkeä, meisyyttä. Se voi välittää keskinäistä hyväksyntää ja käynnistää yhteiskehittelyn generaattorin. Joskus hidas voi olla nopeaa (lukekaa hyvät ihmiset Michael Enden Momo). Joskus toissijaiselta näyttävä, epävirallinen, voi tuottaa jotain, josta seuraa runsain mitoin halpaa, hauskaa ja hyödyllistä. Vapaan sivistyön opisto toimii parhaimmillaan omien oppiensa ja arvomaailmansa mukaan. Sanoista tekoihin, ei tästä mitään heti mitattavaa hyötyä ole, mutta iloa, yhteenkuuluvuutta, jaettua vertaisoppimista – eikä sitä tiedä, mitä sitten seuraa. Vaikka myyntihitiksi nouseva keittokirja tai innovointikursseja keittiössä.

Sovimme suljetun FB-ryhmän. En siis linkitä tähän. Sisäisesti avoin. Avoimuus voi olla moniasteista. Joskus sisäisesti avoin voi olla parhainta.

Koulukeskustelua ilmassa – #koulutuskeskiviikko vauhdittajana

Sitran Uusi koulutus -foorumi päättyi kesäkuussa, mutta asiat jatkuvat. Facebook-ryhmä kokosi yli 2 400 aiheesta kiinnostunutta ja sai syyslukukaudella #koulutuskeskiviikko-tunnuksen.

Voila_Capture 2015-08-31_12-59-38_ip

Keskiviikko tarkoittaa sitä, että kerran kuussa tarjotaan tilaisuus keskustella koulutuksen ja oppimisen ajankohtaisasioista. Tilaisuuksien isännät ja kokoontumispaikat vaihtelevat. Osallistumistilaa laajennetaan myös verkkoon etähuoneen, chatin ja tallenteiden avulla. Otavan Opiston ja Suomen eOppimiskeskuksen Ideatarhurit hoitavat syyskaudella lähitilanteiden ja etäosallistumisen välistä vuorovaikutusta. Lue loppuun

I+ Ihmisen ja teknologian muuttuva suhde -huippuseminaari

iplusOtavan Opisto ja Otavan Opiston osuuskunta järjestävät yhteistyökumppaneineen ihmisen ja teknologian muuttuvaa suhdetta käsittelevän huippuseminaarin Mikkelissä 26. elokuuta.

Koneet ovat lisänneet kykyjämme ensin voimassa ja kestävyydessä, myöhemmin laskennassa ja viestinnässä. Tänään koneet auttavat tiedon hallinnassa, ajattelussa ja tekevät jo päätöksiä puolestamme. Älykäs teknologia lipuu parhaillaan kuin huomaamatta arkeemme. Mitä tämä kaikki tarkoittaa yksilö- ja yhteiskuntatasolla, minkälaisia mahdollisuuksia aukeaa ja mitä tulee huomioida? Kannattaako enää panostaa kuljetusalan koulutukseen vai hoitaako robottikuskit työn jo hyvin pian paremmin? Entä vielä vaativammat työt, onko kone pian parempi kirurgi kuin ihminen? Lue loppuun

Sujuvat kokouskäytänteet digiaikakaudella

Olen vanha järjestöjyrä. Minulla on erittäin vankka kokemus kokouksiin matkustamisesta ja kokouksissa istumisesta. Nykyiseen etätyöhöni kuuluu päivittäin lukuisia verkkokokouksia, joista ei välillä edes huomaa, että ne ovat kokouksia. En vähättele ihmisten kasvokkaisen kohtaamisen merkitystä, mutta haluaisin myös kumota harhaluulot verkkokohtaamisen huonommuudesta.

Tämän päivän työelämässä ja järjestötoiminnassa aika on niukkuustekijä. Ajan ja luonnonvarojen käyttäminen matkustamiseen pitäisi aina olla tarkkaan harkittua. Edelleen sujuvien verkkokokouskäytänteiden taitajat ovat harvassa – onneksi sentään tämän alan osaaminen ja into oppia ovat selvästi lisääntymässä.

IMG_00000016

Jaetut dokumentit ja etäyhteys vähentävät kokousmatkustamista.

Perinteisissä kokouskäytänteissä piileviä ongelmia:

  • matka-aika (yhden pitkän kokousmatkan aika riittää sujuvien verkkotyöskentelyn taitojen opetteluun)
  • vaikka paperikirjeistä on siirrytty sähköpostin liitetiedostoihin, kokousasiakirjojen suhteen työn sujuvoituminen on vähäistä
  • ihmiset istuvat liikaa
  • työskentelymalli on usein hierarkinen, koolla oleva inhimillinen potentia jää hyödyntämättä
  • toteutusta vaativat asiat etenevät hitaasti tai ne kaatuvat kilttien ahkerien ihmisten harteille

Lue loppuun

FlowDay – optimaalista työfiilistä jahtaamassa (esittely)

Otavan Opistolla ja ideatarhureilla on ollut pitkään joukko kokeiluja, joita yhdistää hyvin avarakatseisesti työntekijän sekä tiimin työhyvinvointi. Yksinkertaisimmillaan Opistolla ei ole varsinaista työaikaa. Viikon keskimäärin 36,25 tuntia saa tehdä aamuisin ennen kuin muut tulevat työvälineiden ääreen, iltamyöhään tai vartin pätkissä. Tiimeillä on myös kokeiluja, joissa työntekijä saa tehdä kerran viikossa tai kuukaudessa mitä huvittaa ikään kuin vapaa-ajalla – malli jolla esimerkiksi Google on kehittänyt monia menestystuotteitaan.

Hieman monitahoisemmissa kokeiluissa testaamme itsellämme esimerkiksi tiimin taitopalettia ja OECD:n määrittelemiä tulevaisuuden ydinkompetensseja (PDF). Miten tiimi voisi toimia kuten yksittäinen pelaaja vaikkapa roolipelissä: kootaan joukko pelaajahahmoja, joilla on erityisominaisuuksia ja toisaalta täydentävät toisiaan. Opistolla OECD-kompetensseja on tutkinut erityisesti Jukka Tikkanen.

Fyysinen itsensämittaaminen (quantified self) on yleistynyt Suomessakin muutamassa vuodessa. Seuraava vaihe on uskoakseni henkinen itsensämittaaminen sekä erilaiset henkistä kuntoa mittaavat mobiilisovellukset. Lue loppuun